Lauantaina me pakattiin kimpsut ja kampsut ja ajeltiin tosi pitkä matka Joensuuhun. Siellä oltiin hotellissa yötä! Ihmettelin tosi kovasti, kun kaikkialta kuului koirien haukkunaa.

Tutkin koko huoneen tarkasti!

Sängyllä oli hyvä nukkua, vaikka oli vieras paikka.

Sitten mentiin aamulla jonnekin paikkaan, missä oli ainakin monta kymmentä beaglea. Kitta ja Lenikin tuli sinne ja siellä oli vaikka ketä. Mutta sitten tuli minun vuoro mennä kehään. Kauhistukseni siellä oli PÖYTÄ ja minut nostettiin siihen. Se pelotti kovasti. Sitten se tuomari mittaisi ja mittasi ja sanoi, että olen liian korkea.

Tässä olen PÖYDÄLLÄ! Tuomari yrittää mitata. Jari esittää.

Minun arvostelu kuului näin:

"Takaliike kovin jäykkää. Lanneköyryä. Mallikas pää. Hyvät korvat. Kuiva kaula. Oikeat mittasuhteet. Voisi olla hieman järeämpi. Oikea asentoiset raajat. Erinomainen karva. Väritys ok. Luonne 1. Ylikorkeuden takia hyl."

Äippää kyllä jännitti kamalasti, mutta oli se sitten ylpeä minusta!

Sitten tapahtui jotain aivan kamalaa... minusta otettiin verikoe epilepsia-tutkimusta varten. Tärisin hirmuisesti, mutta se oli äkkiä ohi.

Kotimatka sujui näin. 

Ai mun tassua. Tästä se verikoe otettiin.

terv. iso poika Nooa