Tänään minä olin äipän ja Jarin kanssa metsällä. Löysin sieltä kolme pupua! Ajoin niitä innokkaasti ja vähän välillä huijasin äippää, että minulla muka olisi ollut pupu. Lopuksi äippä oli ihan varma, että minä vaan huijaan sitä, mutta minulla olikin oikea pupu! Nimen omaan oli. Kun tulin paikalle se oli kovin huonovointisen näköinen.

Mikä sul on hätänä? mikset enää hyppele?

Olin ihan hämilläni. Jari avasi sen mahan ja yritti syöttää minulle sen palasia, mutta hui kamalaa! Minä vastustelin ja koitin kuonolla peitellä veriteon jälkiä. Vaikka kuinka nuolin pupusen kuonoa, se ei enää lähtenyt kilpasille minun kanssa. Jari ja äippä näyttivät kovin tyytyväisiltä.

Nyt se pupu roikkuu meidän parvekkeella. Välillä käyn ihan varovasti nuuhkaisemassa sitä. En taida ymmärtää ihan kaikkea vielä...