Olin taas koiratarhalla hoidossa, kun äippä oli Helsingissä käymässä. Äippä haki minut juuri. Mutta lähtipä siinä jotain muutakin mukaan, nimittäin Tanja-täti adoptoi koiratarhalta pienen Inka-kissan. Minä katsoin Inkaa aluksi ihan, että hyi hui, mikä tuo on. Hui! Se nuuskii minua! Kun pääsimme kuitenkin Inkan uuteen kotiin, olin jo paljon kiinnostuneempi ja rohkeampi ja seurasin ja nuuskin Inkaa. Menin jopa sängyn alle etsimään sitä, kun se katosi. Nyt minulle selvisi kiipeilypuun tarkoitus. Join myös Inkan vesikupin tyhjäksi. Tässä pari kuvaa meistä.

Seuraan Inkaa oven taa!

Tässä nuuskimme.