Minä, Nooa, olin koko automatkan niin kilttiä poikaa. Nukuin vain ja aina pysähdyttäessä tein pissat hienosti. Pikkuisen minua itkettikin, kun äiti ja sisarukset jäivät taa. Matkalla taisin kohdata isoimman koskaan elämäni aikana näkemäni koiran, Vilman. Onneksi Vilma on kuitenkin sen verran kiltti koira, että häntää heiluttaen tervehti minua. Taisi pikku pusunkin antaa.

Uudessa kodissa olikin sitten jännitystä kerrakseen. Uudet lelut ja niin mieluinen uusi sänky. Ruokakin maistui minulle hyvin. Tervetuliaisiksi päätin sitten tarjotuista sanomalehdistä huolimatta kakkia ja pissata oman ihmiseni Minnan makuuhuoneen lattialle. No mutta eihän siitä voinut suuttua, kun muuten kaikki niin hienosti mennyt. Yölläkin nukuin tyytyväisenä omassa sängyssäni Minnan sängyn vieressä. Pari kertaa käytiin ulkona pissalla ja sitten taas nukuttiin, kunnes oli aamupalan aika. Ja maistuihan se! Ja taas nukutaan. Herättyäni taas seuraan omaa ihmistäni Minnaa kuin hai laivaa... 

Oma peti on paras