Huh mikä järkytyspäivä! Mentiin Minin kanssa koirakouluun ja autossa olin vielä ihan innoissani, mutta sitten kun päästiin perille niin iik! Vettä satoi ihan kamalasti ja minä, Mini ja kaikki muut pentuset kastuttiin ihan läpimäriksi. Edes makkaranpalat ei kiinnostaneet minua. Koittaisit hei äippä istua itse pyllyllesi märkään maahan! En suostunut tekemään mitään, en sitten mitään. Minulla oli kylmä ja aivan kamalaa. Mutta yksi viisas asia siellä koirakoulussa sanottiin:  Jos hajotan jotain, se ei ole minun syy, vaan äipän. Mitäs on jättänyt minut aarteidensa keskelle.

Rikkomisesta puheenollen, rikoin seinän. Siis hammastin vähän kylpyhuoneen muovitapettia. Äippä jotain sanoi, että sille tulee kallis lasku, kun se joutui soittamaan remonttimiehille, että käyvät korjaamassa. Tein myös pesääni reiän ja kaivoin kaikki sisukset ulos. Äippä kyllä korjasi sen sitten ihan ilmaiseksi...

Lauantaina oltiin katsomassa Venetsialaisia. Oli pauketta ja raketteja kaikkialla, mutta ei minua vaan pelottanut yhtään. En edes välittänyt. Ja Niilo, sunnuntaina näin sinun sukulaispoikaa ja se kertoi, että sinäkin tykkäät pureskella paljon ;) Se tunnisti minut se poika. Ollaan vissiin samannäköisiä.

Tässäpä Nooa pitkätassu, ja kaikki on vinksin vonksin