Meidän naapuriin on muuttanut uusi... en oikein tiedä, mikä se on. Uskomattoman pieni tyttökoiranpentu. Se heittäytyy minun eteen selälleen ja sätkii ja potkii. Sitten se nousee takajaloille ja käpälöi pikku tassuillaan minun kuonoa. Äippä sanoo, että se on pieni ja pitää olla kiltisti. Niinpä minä annan sen touhuta ja nuuhkin ja katson vain, kun se kiipeilee minua pitkin ja sätkii!

p.s. Mikko-isi, jos katsot siellä Australiassa minun blogia, niin voin kertoa, että Tuc-keksit sinun repusta oli hyviä. Söin kaikki. Ja koko nenäliinapaketti meni kuonon pyyhkimiseen.