Niin oma ihmiseni sitten lähti jonnekin kaupungille käymään, kun minä olisin vielä halunnut leikkiä. No osaan minä leikkiä yksinkin. Leikin sitten Piipu-hiiren kanssa ja sitten se vain yhtäkkiä meni rikki. Sillä alkoi pää irrota ja sen sisukset tulivat siitä aukosta. Ne sisukset sitten vain jotenkin levisivät ympäri kämppää. No, Piipu-hiiri meni sittemmin sairaalaan ja palasi entistä ehompana. Oli sille rasvaimukin tehty, kun on hieman laihempi nyt. Niin on se kyllä sokea ja nenätön kaveri, mutta sitä eivät kai osanneet korjata. Ihan hyvä vaan niin ei näe ja haista milloin hyökkään.

Osaan nykyään myös siirtää omaa sänkyäni ja olin siirtänyt sen Minnan poissaollessa ruokakuppien toiselle puolelle. Takaisin tullessaan Minna toi minulle parhaan luun ikinä. Söin sitä tuntikausia ja annoin noiden ihmisten askarrella jotain. Sitten kun nukuin niin Minna ja Riika kävivät siinä nuuskimassa minua ja puhuivat, että tuoksun koiranpennulle.